Valaistuminen
Valaistumisen tila on tila ja kokemus, jolloin ihminen oivaltaa olevansa sisäisesti ensin valoa. Samalla hän oivaltaa olevansa yhtä kaiken kanssa ja hän on käsitellyt omat entiset elämänsä, vain viisaus niistä on jäänyt käyttöön jäljelle. Ihmisen Valotaso on silloin ylittänyt Enkelirajan ja kuitenkin elämä jatkuu omaa elämää eläen.
Yhteiskunnassa on hyvä olla valaistuneita ihmisiä. Siis valaistuneita opettajia, vanhempia, lainlaatijoita, kirjailijoita, taiteilijoita, pappeja, työttömiä ja kaikkien ammattien tekijöitä. Valaistuneet voivat auttaa ihmisiä ja koko yhteisöä ylittämään ensin kuolemanpelon rajan ja saavuttamaan valaistumisen.
Valaistunut oivaltaa kaiken alkavan Rakkaudesta. Uskontojen alkuhahmot ovat olleet valaistuneita (usko), vaikka ovat itse voineet olla aloittamatta silloin tätä uskontona. Ihminen on halunnut luoda uskonnon ja siihen liittyvät rituaalit kohdatakseen saman tilan, jonka tämä perustaja on aikanaan kokenut ja elänyt. Kumpaakin kautta tavoitellaan samaa asiaa.
On hyvä ymmärtää, että valaistunut voi olla jonkun uskonnon jäsen tai olla olematta sitoutunut mihinkään uskontoon. Valaistunut oivaltaa olleensa elämiensä aikana monen uskonnon edustaja ja on siksi armollinen omassa elämisessään. Valaistunut käyttää omaa uskoaan ja on yhteydessä Jumalaan oman uskonsa, sydämensä ja sielunsa kautta. Uskontojen jäsenistöllä voi liittyä kokemuksina vielä heimoasioiden läpikäyntiä mielen tasolla ja armollisuuden opettelemista. Uskonnon kuvakulma Jumalaan lähtee ihmisistä ja heimosta. Valaistuneen heimo on Enkelit ja heidän apunsa ensin.
Valaistunut tietää, että jokainen pääsee taivaaseen ja siksi hän myös hyväksyy jokaisen ihmisen sellaisenaan heitä siunaten.